Apostolien teot
Kirje roomalaisille, johdanto
luotu 19.8.2026 klo 16:39
muokattu 9.9.2026 klo 15:37
| Kirjoittaja |
| Kirjoitusajankohta |
| Tekstilähteet |
| Teema |
| Sisällys |
Kirjoittaja
Kuten kirjan alkutervehdyskin (Room. 1:1) paljastaa, tämän Rooman seurakunnalle suunnatun kirjeen on kirjoittanut apostoli Paavali. Vain harva tutkija on historian saatossa epäillyt kirjeen aitoutta tässä suhteessa, ja nämäkin vähät epäilykset ovat osoittautuneet perusteettomiksi.[1] Sekä itse kirje että ulkopuoliset lähteet ilmoittavat yksimielisesti tekstin olevan peräisin Paavalilta, kuten on muidenkin aitoina pidettyjen kirjeidenPaavalin kirjeet: Uusi testamentti sisältää 13 epistolaa eli kirjettä, jotka on nimetty apostoli Paavalin kirjoittamiksi. Nykyään ”hädin tuskin kukaan” kiistää aitoutta seitsemän kirjeen osalta: Roomalaiskirjeen, Ensimmäisen ja Toisen korinttila... laita.[2] Nykyään ”hädin tuskin kukaan” kiistää Paavalin kirjoittaneen Roomalaiskirjeen.[3]
Olisi ollut outoa väärentää laaja teologinen teos Paavalin nimiin hänen vielä eläessään ja kiertäessään seurakunnissa – tai ylipäänsä ennen kuin apostolin aidot kirjeet olivat levinneet laajalti ja niiden arvovalta oli hyväksytty.[4] Galatalaiskirje ja 1. Korinttilaiskirje, joita pidetään yleisesti aitoina, edustavat useita Paavalille keskeisiä oppeja, joita Roomalaiskirjekin korostaa – mm. uskonvanhurskautta (Room. 3:20–22, Gal. 2:16) ja seurakunnan varustamista Kristuksen ruumiiksi (Room. 12:4–8, 1. Kor. 12:8–13).
Roomalaiskirjettä siteeraavat pyhänä ja arvovaltaisena tekstinä mm. Klemens RoomalainenKlemens Roomalainen: l. Klemens I (n. 1–101 jKr.). Toimi Rooman piispana vuosina 88–97. Syntyjään roomalainen, kenties muttei lainkaan välttämättä sama kuin Fil. 4:3 Klemens. (n. 96 jKr.), PolykarposPolykarpos: Smyrnan piispa ja apostoli Johanneksen henkilökohtainen oppilas, joka poltettiin marttyyrina 100-luvulla. Kirkkoisä Irenaeus, joka puolestaan tutustui Polykarpokseen jo nuorena nuoruudestaan saakka, arvosti opettajaansa ja tämän ”muistoja k... (110–150) sekä Teofilos AntiokialainenTeofilos Antiokialainen: Sanalle ei löytynyt määritelmää. (168–188),[5] ja se mainitaan nimeltä Muratorin kaanonissaMuratorin kaanon: Ensimmäinen tiedossa oleva luettelo niistä kirjoituksista, joita Rooman seurakunta piti arvovaltaisina, laadittu vuoden 170 jKr tienoilla..[6] Tunnetusti myös harhaoppinen MarkionMarkion: Vähän-Aasian Sinopessa syntynyt laivanvarustaja ja teologi, joka Roomaan siirryttyään sai eropassit kirkosta 144 jKr. Dualistina M. erotti Vanhan testamentin Luojan jyrkästi Jeesuksen rakastavasta Isästä ja hylkäsi paitsi kaiken juutalaisuute... piti sitä arvovaltaisena ja apostolisena tekstinä vuoden 144 jKr. paikkeilla.[7] Kirjeen kynäili ajan tavan mukaisesti kirjuri (Room. 16:22), jolle lähettäjä saneli halutun viestin. Pikakirjoitus saattaa selittää tekstissä esiintyvät katkonaiset lauserakenteet, mutta Paavalin ajatus myös tunnetusti lensi kynää nopeammin.[8]
Kirjoitusajankohta
muokattu 9.9.2026 klo 15:37
Raamatun kirjoista juuri Roomalaiskirje on ajoitettavissa täsmällisimmin.[9] Paavali näet kirjoitti kirjeen luultavimmin ollessaan kolmannella lähetysmatkallaan Korintissa kolme kuukautta (Ap. t. 20:2–3). Jos apostoli lähti Efesosta Makedoniaan vuonna 56, hänen voi odottaa saapuneen Kreikan puolelle saman vuoden lopulla. Paavalin matka jatkui maitse Troakseen muutaman toverin kanssa varhain vuonna 57, sillä toiset kumppanit liittyivät seuraan pääsiäisen jälkeen (Ap. t. 20:4–6).[10] Vuoden 57 vahvistaa se seikka, että prokuraattori Antonius Felix vangitsi pian Paavalin Kesareaan (Ap. t. 23:33–35,24:23). Valta vaihtui kaksi vuotta myöhemmin, kun Felixin tilalle astui Porcius Festus (Ap. t. 24:27), jonka tiedetään toimineen Juudean prokuraattorina 59–62 jKr.
Korintissa vietetty jakso ajoittuu siis loppuvuoden 56 ja varhaiskevään 57 väliin. Roomalaiskirje sisältää useita viitteitä siitä, että se kirjoitettiin juuri noiden kuukausien aikana:
- Tässä kohtaa Paavalin on luontevaa mainita haluavansa matkustaa Rooman kautta Espanjaan (Room. 15:25–28), koska työ Rooman valtakunnan itäosassa on jo suoritettu. Ensin apostoli kertoo kuitenkin aikovansa toimittaa perille Jerusalemin puutteenalaisille kerätyn rahalahjan (vrt. Ap. t. 19:21).
- Paavali kehuu Foibea (Room. 16:1–2) ja kehottaa Rooman kristittyjä ottamaan hänet hyvin vastaan. Tämä Kenkreasta (Korintin lähisatamasta) saapunut nainen oli diakoni ja luultavimmin juuri kuljettanut kirjeen henkilökohtaisesti Roomaan[11] – keisarillisen postiverkon palvelut eivät olleet saatavilla tällaisiin tarkoituksiin.
- Apostoli mainitsee kirjeen lopussa Gaiuksen (Room. 16:23), jonka talossa hän parhaillaan asui. Sama nimi esiintyy Ensimmäisen korinttilaiskirjeen jakeessa 1:14.
- Luettelossa mainitaan myös Erastos (Room. 16:23), Korintin kaupungin varainhoitaja. Hänet on löydetty 1. vuosisadan kaiverruksesta, joka kertoo, että julkisten töiden valvojana toiminut Erastos ”kiveytti tämän kadun omalla kustannuksellaan”.[12]
- Kaksi verrattain varhaista Roomalaiskirjeen käsikirjoitusta sisältää kirjurin tekemän reunahuomautuksen, jossa todetaan kirjeen syntyneen Korintissa.[13]
- Kirjettä on yritetty sijoittaa myös Makedoniaan Paavalin käyttämän ilmauksen (Room. 15:25–26) ”olen matkalla” vuoksi. Kreikan verbimuoto poreuomai merkitsee kuitenkin myös tulevaa aikomusta matkustaa, ei ainoastaan käynnissä olevaa toimintaa.[14]
Vaikka skeptinen tekstikritiikki kiistäisi jakeiden 15:28 ja 16:1–2 aitouden ja pitäisi niitä myöhempinä lisäyksinä, todennäköisin kirjoitusajankohta olisi silti 50-luvun loppupuoli ja etenkin vuosien 56–57 taite.[15] Kun Paavali matkasi Efesosta Korinttiin loppuvuonna 56, Jerusalemiin aiotun rahalahjan keruu oli vielä kesken. Siksi hän lähetti asiasta varoituksen (2. Kor. 9:3–5) edeltä käsin ennen saapumistaan. Roomalaiskirjeessä lahja on jo koottu, joten kevättalvi 57 on hiukan todennäköisempi kirjoitusajankohta kuin vuoden 56 loppu.[16]
Tekstilähteet
muokattu 9.9.2026 klo 15:37
Ensimmäisiltä viideltä vuosisadalta Roomalaiskirjeestä on säilynyt kahdeksan pidempää tekstilähdettä (𝔓46, אCodex Sinaiticus: 300-luvulle ajoitettu ja veliinille laadittu koodeksi, joka löytyi Siinainvuoren juurella sijaitsevasta luostarista. Se sisältää osan Vanhaa testamenttia ja VT:n aporyfikirjoja, kaikki Uuden testamentin kirjat sekä Hermaan Paimenen ja Barnabaan ..., ACodex Alexandrinus: Veliinille 400-luvun puolivälissä laadittu koodeksikäsikirjoitus, joka sisältää Vanhan ja Uuden testamentin kirjojen lisäksi myös 3. ja 4. Makkabilaiskirjan, Psalmin 151, Salomon psalmit sekä 1. ja 2. Klemensin kirjeen. Vanhan ja Uuden testa..., BCodex Vaticanus: 300-luvulla veliinille kirjoitettu koodeksikäsikirjoitus, jossa oli alun perin kaikki nykyisen Raamatun kirjat, mutta tuhoutuneen alun (1. Moos. 1:1–46:28a) ja lopun (Hepr. 9:14 eteenpäin) lisäksi siitä puuttuvat Psalmit 105–137 ja mu..., CCodex Ephraemi Rescriptus: Vuosien 425–450 välille ajoitettu palimpsesti, joka sisälsi suurimman osan Uutta testamenttia. Pergamentti otettiin uusiokäyttöön 1100-luvulla Efraim Syyrialaisen saarnojen tallentamiseen. Von Tischendorf selvitti alkuperäisen tekstisisä..., 048, 0219, 0289) ja lisäksi kaksitoista vähäisempää fragmenttia. Varhaisimpia ovat 𝔓46 sekä fragmentit 𝔓27, 𝔓40, 𝔓113, 𝔓118, 𝔓131 sekä majuskeli 0220 – kaikki 200-luvulta. Kaikkiaan kirjeen osittaisia tai kokonaisia käsikirjoituskopioita tunnetaan 222 kappaletta.[17]
Muutamasta vähäisemmästä käsikirjoituskopiosta puuttuu viittaus Roomaan (joistakin 1:7 ja toisista 1:15). Varhainen papyrus 𝔓46 sijoittaa jakeiden 16:25–27 (Room. 16:25–27) doksologian luvun 15 loppuun; minuskelikäsikirjoitus 1506 puolestaan sijoittaa sen sekä lukujen 14 että 15 loppuun, ja luku 16 puuttuu kokonaan. Lisäksi merkillepantavaa on, että luvun 15 päätössanat (Room. 15:33) muistuttavat tyypillistä tapaa päättää kirje. Siksi osa tutkijoista on pitänyt lukua 16 myöhempänä lisäyksenä.[18]
Tekstivarianttien perusteella on melko selvää, että seurakunnissa kiersi muutama hieman erilainen versio Roomalaiskirjeestä. Todennäköisesti Paavalin alkuperäinen kirje sisälsi myös luvun 16. Kun se myöhemmin kopioitiin toimitettavaksi myös paikkoihin, joissa viimeisen luvun henkilöitä ei tunnettu, nimiluettelo (ja sanat ”Roomassa asuville”) jätettiin ilmeisistä syistä pois.[19] Harvinaisempi tekstimuoto, josta myös juutalaisten avustamista käsittelevä luku 15 puuttuu, voi hyvin olla antisemitistisen MarkioninMarkion: Vähän-Aasian Sinopessa syntynyt laivanvarustaja ja teologi, joka Roomaan siirryttyään sai eropassit kirkosta 144 jKr. Dualistina M. erotti Vanhan testamentin Luojan jyrkästi Jeesuksen rakastavasta Isästä ja hylkäsi paitsi kaiken juutalaisuute... tai hänen oppilaidensa leikkelemä.[20]
Teema
Roomalaiskirjeen keskeinen teema on ennen muuta Paavalin julistama sanoma Jeesuksesta, joka voi pelastaa (Room. 1:16–17) niin juutalaisen kuin pakanankin.[21] Kun sanoma otetaan vastaan ja sitä sovelletaan oikein, kumpikin osapuoli kunnioittaa Jumalaa yhdessä, uudistettuna ihmiskuntana ja Jeesuksen kokoamana yhtenä kansana. Ikävä kyllä kirjeen tulkitsijat ovat usein innostuneet omista teologisista intresseistään siinä määrin, että ovat ohittaneet ne erityistilanteet ja -olosuhteet, joissa ja joiden vuoksi apostoli sen laati ja lähetti.[22]
Sisällys
Apostolien teot
