1. kirje korinttilaisille
2. kirje korinttilaisille, johdanto
luotu 3.9.2026 klo 12:19
muokattu 10.9.2026 klo 11:55
| Kirjoittaja |
| Kirjoitusajankohta |
| Tekstilähteet |
| Teema |
| Sisällys |
Kirjoittaja
Nykyisin juuri kukaan ei kyseenalaista sitä, että apostoli PaavaliPaavali: Syntyjään Saul, Kilikian Tarsosta; puhdasoppisuuteen pyrkinyt juutalainen ja kiihkeä fariseus, joka vainosi seurakuntaa, kunnes kohtasi ylösnousseen Messias Jeesuksen. Jumala asetti hänet apostoliksi pakanakansoille. Levitti evankeliumia ympäri... kirjoitti myös nimiinsä pannun Toisen korinttilaiskirjeen.[1] Jopa Tübingin koulukunnan perustaja, skeptinen F. C. Baur, piti sitä aitoperäisenä. Kirjoittaja tunnistautuu kahdesti Paavaliksi (1:1, 10:1); väärentäjä ei varmaankaan teeskentelisi olevansa apostoli, joka on vaarassa menettää arvovaltansa tai näyttää olevan häviämässä kamppailun harhaoppia vastaan. Klemens RoomalainenKlemens Roomalainen: l. Klemens I (n. 1–101 jKr.). Toimi Rooman piispana vuosina 88–97. Syntyjään roomalainen, kenties muttei lainkaan välttämättä sama kuin Fil. 4:3 Klemens. ei mainitse kirjettä (n. 96 jKr.), mutta PolykarposPolykarpos: Smyrnan piispa ja apostoli Johanneksen henkilökohtainen oppilas, joka poltettiin marttyyrina 100-luvulla. Kirkkoisä Irenaeus, joka puolestaan tutustui Polykarpokseen jo nuorena nuoruudestaan saakka, arvosti opettajaansa ja tämän ”muistoja k... (105), IrenaeusIrenaeus: (n. 125–202 jKr.) Lyonin piispana toiminut kirkkoisä, Polykarpoksen oppilas. (185), Klemens AleksandrialainenKlemens Aleksandrialainen: (n. 150–211 jKr.) Syntyjään ateenalainen, sittemmin Aleksandrian kirkon opettaja ja katekeettakoulun johtaja. (210), TertullianusTertullianus: (n. 155–240 jKr.) Alkukirkon merkittävimpänä teologina pidetty kirkkoisä, vaikutti Karthagossa. (210) ja KyprianosKyprianos: Sanalle ei löytynyt määritelmää. (250) lainaavat sitä. Kirje löytyy MarkioninMarkion: Vähän-Aasian Sinopessa syntynyt laivanvarustaja ja teologi, joka Roomaan siirryttyään sai eropassit kirkosta 144 jKr. Dualistina M. erotti Vanhan testamentin Luojan jyrkästi Jeesuksen rakastavasta Isästä ja hylkäsi paitsi kaiken juutalaisuute... Apostoliconista ja Muratorin kaanonistaMuratorin kaanon: Ensimmäinen tiedossa oleva luettelo niistä kirjoituksista, joita Rooman seurakunta piti arvovaltaisina, laadittu vuoden 170 jKr tienoilla..[2]
Lähetettyään ensimmäisen kirjeensä Efesoksesta Paavali joutui tekemään Korinttiin ”murhetta tuoneen” pikavisiitin (2:1–2 (2. Kor. 2:1–2)). Ilmaus ei näet tietenkään voi viitata apostolin ensikäyntiin, jolloin ilosanoma Jeesuksesta synnytti paikallisen seurakunnan, mutta hänen tulevaisuudessa siintävä vierailunsa on jo kolmas (12:14, 13:1–2).[3] Sitten hän palasi Efesokseen. Korjaava reissu Korinttiin ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta, sillä Paavali viittaa sen jälkeen lähettämäänsä kirjeeseen (2:4, 7:8). Tuo kirje ei ole säilynyt, mutta se tuotti seurakunnalle surua ja velvoitti kurinpitoon jotakuta apostolin jääräpäistä vastustajaa kohtaan.[4]
Kirjoitusajankohta
Toisen korinttolaiskirjeen kirjoitusajankohdasta kiistellään tutkijoiden parissa, sillä Paavalin juutalaisten (2. Kor. 11:22) ja omasta mielestään häntä retorisesti taitavampien (2. Kor. 11:5–6) vastustajien henkilöllisyys sekä heidän aiheuttamansa hajaannuksen laatu ovat epäselviä.[5] Apostoli mainitsee (11:32) paenneensa Damaskoksesta kuningas Aretaksen alaista käskynhaltijaa. Kyseessä on lähes varmasti nabatealaisten kuningas Aretas IV Filopatris, jonka hallituskausi alkoi 9/8 eKr. ja päättyi 39/40 jKr. Aikahaarukka auttaa kyllä ajoittamaan Paavalin paon Damaskoksesta, muttei itse kirjettä.[6]
Edellä mainitun kadonneen kirjeen toimitti perille Titus, jonka paluuta Paavali meni malttamattomana odottamaan Troakseen (2:12–13). Kun Titus ei saapunut, apostoli siirtyi Makedoniaan, ja siellä hän sai vihdoin hyviä uutisia: seurakunta katui kapinaansa ja oli ojentanut sen johtohahmoa (7:4–16). Vaikuttaa siis siltä, että tämä kirje on laadittu Makedoniassa Paavalin kolmannen lähetysmatkan aikana,[7] todennäköisimmin loppuvuodesta 56,[8] jos oletetaan huojentuneen apostolin ottaneen yhteyttä Korinttiin mahdollisimman pian. Vaikka luvut 1–9 olisivatkin oma kirjeensä ja luvut 10–13 omansa (ks. alla), on silti uskottavinta, että apostoli kirjoitti molemmat odottaessaan vuosien 56–57 taitteessa tehtyä matkaansa Korinttiin.[9]
Tekstilähteet
muokattu 10.9.2026 klo 11:55
Ensimmäisiltä viideltä vuosisadalta Toisesta korinttilaiskirjeestä on säilynyt seitsemän pidempää tekstilähdettä (𝔓46, אCodex Sinaiticus: 300-luvulle ajoitettu ja veliinille laadittu koodeksi, joka löytyi Siinainvuoren juurella sijaitsevasta luostarista. Se sisältää osan Vanhaa testamenttia ja VT:n aporyfikirjoja, kaikki Uuden testamentin kirjat sekä Hermaan Paimenen ja Barnabaan ..., ACodex Alexandrinus: Veliinille 400-luvun puolivälissä laadittu koodeksikäsikirjoitus, joka sisältää Vanhan ja Uuden testamentin kirjojen lisäksi myös 3. ja 4. Makkabilaiskirjan, Psalmin 151, Salomon psalmit sekä 1. ja 2. Klemensin kirjeen. Vanhan ja Uuden testa..., BCodex Vaticanus: 300-luvulla veliinille kirjoitettu koodeksikäsikirjoitus, jossa oli alun perin kaikki nykyisen Raamatun kirjat, mutta tuhoutuneen alun (1. Moos. 1:1–46:28a) ja lopun (Hepr. 9:14 eteenpäin) lisäksi siitä puuttuvat Psalmit 105–137 ja mu..., CCodex Ephraemi Rescriptus: Vuosien 425–450 välille ajoitettu palimpsesti, joka sisälsi suurimman osan Uutta testamenttia. Pergamentti otettiin uusiokäyttöön 1100-luvulla Efraim Syyrialaisen saarnojen tallentamiseen. Von Tischendorf selvitti alkuperäisen tekstisisä..., 016, 048) ja lisäksi kolme vähäisempää fragmenttia. Varhaisin on 𝔓46 (200-luvulta jKr.). Kaikkiaan kirjeen osittaisia tai kokonaisia käsikirjoituskopioita tunnetaan 493 kappaletta.[10]
Lähes kaikki tutkijat pitävät kyllä tekstiä aitona Paavalin tuotoksena, mutta ovat eri mieltä siitä, koostuuko ”2. Korinttilaiskirje” yhdestä vai useammasta kirjeestä. Esimerkiksi katkelmaa 6:14–7:1 ja jopa koko lukuja 10–13 on pidetty itsenäisenä materiaalina.[11] Väitettyjä katkaisukohtia tullaan tarkastelemaan asiaankuuluvien lukujen yhteydessä.[12]
Antiikissa kirjeitä kyllä toisinaan koottiin yhteen leikkaamalla aloitus- ja päätössanat, mutta tyypillisesti lukijalle kerrottiin, missä yksi päättyi ja toinen alkoi.[13] Lisäksi Paavali säästi puheissaankin kiistanalaisimman aineksen loppuun, ja puhetaitoinen henkilö osasi muunnella sävyään kirjeen eri vaiheissa. Perusteleminen jää siis liimausteorian kannattajan, ei sen kyseenalaistajan tehtäväksi.[14]
Teema
Kirjeen kantavia teemoja ovat apostolin huojennus ja ilo siitä, että enemmistö Korintin kristityistä on tehnyt parannuksen kapinastaan (luvut 1–7), Jerusalemin puutteenalaiselle seurakunnalle kerättävä rahalahja (luvut 8–9) sekä Paavalin viran puolustaminen yhä vastahakoiselle vähemmistölle (luvut 10–13).[15] Tällä kaikella hän tavoittelee sitä, ettei kolmas vierailu olisi nolo, vaan mahdollisimman miellyttävä ja molemminpuoliseksi hyödyksi. Tavoite näyttää onnistuneen – kirjoittaessaan Korintista käsin Roomalaiskirjettä Paavali ei mainitse mitään paikallista ongelmaa tai kipukohtaa, vaan kertoo heidän koonneen rahalahjansa (Room. 15:26).[16]
Sisällys
1. kirje korinttilaisille
