Luukkaan evankeliumi,
luku 1
Luukkaan evankeliumi,
luku 3

Luukkaan evankeliumi, luku 2

luotu 21.7.2017 klo 21:27

muokattu 2.10.2024 klo 15:34


Sisällys

1–7 Jeesuksen syntymä
8–20 Paimenten vierailu
21–40 Simeon ja Hanna
41–52 Jeesuksen lapsuus

Jeesuksen syntymä

muokattu 2.10.2024 klo 10:53

1. Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. 2. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. 3. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. 4. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, 5. verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. 6. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. 7. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

1. Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. 2. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. 3. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. 4. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. 5. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. 6. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, 7. ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. ©

 

Useimmiten kunnialliset ihmiset yöpyivät mieluiten sukulaisten, ystävien tai heille suositeltujen ihmisten kodeissa.[1] Suurin osa tavallisesta väestä eli yhden huoneen asunnoissa, joissa oli korotettu taso (kreik. κατάλυμα, katalyma) ihmisille ja alempi maalattia eläimiä varten.[2] Betlehemin kokoisessa tuppukylässä ei todennäköisesti ollut ensimmäistäkään majataloa, saati sitten useampaa, joiden ruuhkaisilla ovilla Joosef ja Maria olisivat turhaan kierrelleet yösijaa etsimässä.

He eivät myöskään asettuneet erilliseen talliin tai luolaan, kuten seimikuvaelmissa yleensä esitetään. Tekstissä on kyse siitä, että kyseenalaisissa olosuhteissa raskaaksi tullut nuori äiti ei saa sijaa ylätasolta talonväen ja muiden sukulaisvieraiden parista, vaan joutuu miehineen jäämään "alakertaan" eläinten osastoon.[3] Juuri nämä muut talossa majailleet henkilöt ovat ne "kaikki" (Luuk. 2:18), jotka äimistyvät sisään pelmahtaneiden paimenten sanomasta.

Kommentoi tätä katkelmaa

Paimenten vierailu

8. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. 9. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. 10. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: 11. teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. 12. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." 13. Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: 14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" 15. Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti." 16. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. 17. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. 18. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. 19. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. 20. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

8. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. 9. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, 10. mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. 11. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. 12. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." 13. Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: 14. – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. 15. Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti." 16. He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. 17. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. 18. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. 19. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. 20. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu. ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Simeon ja Hanna

muokattu 2.10.2024 klo 15:34

21. Kun sitten kahdeksan päivää oli kulunut ja lapsi oli ympärileikattava, annettiin hänelle nimi Jeesus, jonka enkeli oli hänelle antanut, ennenkuin hän sikisi äitinsä kohdussa. 22. Ja kun heidän puhdistuspäivänsä, Mooseksen lain mukaan, olivat täyttyneet, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen 23. - niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: "Jokainen miehenpuoli, joka avaa äidinkohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi" - 24. ja uhrataksensa, niinkuin Herran laissa on säädetty, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa. 25. Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. 26. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. 27. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa oli lain mukaan, 28. otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: 29. "Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; 30. sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, 31. jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, 32. valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille." 33. Ja hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin. 34. Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: "Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan 35. - ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä - että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi." 36. Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, 37. ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää. 38. Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta. 39. Ja täytettyään kaiken, mikä Herran lain mukaan oli tehtävä, he palasivat Galileaan, kaupunkiinsa Nasaretiin. 40. Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä.

21. Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. 22. Ja kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, 23. sillä Herran laissa sanotaan näin: "Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle." 24. Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, "kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa". 25. Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. 26. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. 27. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, 28. hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: 29. – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. 30. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, 31. jonka olet kaikille kansoille valmistanut: 32. valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. 33. Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. 34. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: "Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, 35. ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset." 36. Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, 37. mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. 38. Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta. 39. Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. 40. Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä. ©

 

Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 39–40 : Matt. 2:22–23

Jeesuksen perhe oli hänen syntymänsä aikoihin vähävarainen, sillä he suorittivat uhrin (Luuk. 2:24) sen myönnytyksen mukaisesti, jonka Mooseksen laki (3. Moos. 12:8) teki köyhille. Köyhyys oli yleistä 1. vuosisadan Israelissa (n. 70 % väestöstä eli köyhyysrajalla ja 10 % sen alapuolella), mutta mikäli Joosefin rakennustaitoja tarvittiin Nasaretin (jae 39) lähellä kasvavassa Sepforiksen kaupungissa, heidän toimeentulonsa saattoi kohentua.[4]

Kommentoi tätä katkelmaa

Jeesuksen lapsuus

41. Ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. 42. Hänen ollessaan kaksitoistavuotias he niinikään vaelsivat ylös sinne juhlan tavan mukaan. 43. Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet. 44. He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta; 45. mutta kun eivät löytäneet, palasivat he Jerusalemiin etsien häntä. 46. Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. 47. Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. 48. Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: "Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua." 49. Niin hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?" 50. Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui. 51. Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä. 52. Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.

41. Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. 42. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli. 43. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. 44. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. 45. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä. 46. Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. 47. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. 48. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: "Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme." 49. Jeesus vastasi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?" 50. Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti. 51. Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä. 52. Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä. ©

 

Kasvuprosessissa ja siihen sisältyvissä rajoitteissa ei ole itseisesti mitään väärää. Kasvu ja oppiminen eivät voi olla pahoja asioita, vaan osa ihmisyyttä, sillä Jeesuskin kävi ne läpi. Kasvu ja oppiminen jatkuvat myös ylösnousemuksen jälkeen, ellemme lakkaa olemasta ihmisiä.[5]

Kommentoi tätä katkelmaa

Luukkaan evankeliumi,
luku 1
Luukkaan evankeliumi,
luku 3

Viitteet

 1) Craig L. Blomberg, Jesus and the Gospels: An Introduction and Survey, 2nd ed. (B&H Academic, 2009), 62.

 2) Em. teos, 63.

 3) Tom Wright, Luke for Everyone (Westminster John Knox Press, 2004), 21–22.

 4) Blomberg, Jesus and the Gospels, 65–66.

 5) Randy C. Alcorn, Heaven (Tyndale House Publishers, 2004), 308.

 

Ota yhteyttäX