Jobin kirja, luku 24

^1."Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä? ^2.Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle. ^3.Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän. ^4.He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä. ^5.Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä. ^6.Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä. ^7.Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä. ^8.He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota. ^9.Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti. ^10.He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä. ^11.Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa. ^12.Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta. ^13.Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla. ^14.Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas. ^15.Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa. ^16.He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta. ^17.Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." - ^18."Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle. ^19.Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät. ^20.Äidin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu. ^21.Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." - ^22."Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään. ^23.Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä. ^24.He ovat kohonneet korkealle - ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä. ^25.Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"

^1.Minkä tähden vain Kaikkivaltias tietää tilinteon hetket, miksi ne ovat salaisuus niille, jotka tuntevat hänet? ^2.Jumalattomat siirtävät rajakiviä, ryöstävät karjaa, laiduntavat sitä kuin omaansa. ^3.He vievät mukanaan orvon ainoan aasin ja ottavat pantiksi lesken härän. ^4.He sysäävät tieltään köyhät ja heikot. Kaikki vähäväkiset pakoilevat heitä. ^5.Kuin autiomaan villiaasit maan köyhät kulkevat arolla. He etsivät syötävää, ruokaa lapsilleen. ^6.He kokoavat tähteitä pelloilta, keräävät jumalattoman viinitarhasta jäljelle jääneitä rypäleitä. ^7.He yöpyvät alasti, ilman vaatetta, ei heillä ole peitettä kylmää vastaan. ^8.He kastuvat, kun vuorilta tulee sade, suojattomina he painautuvat kalliota vasten. ^9.Orpo riistetään äitinsä rinnoilta, köyhältä otetaan lapsi velan pantiksi. ^10.He kulkevat alasti, ilman vaatetta, nälkäisinä he kantavat isäntien tähkäkuormia, ^11.toisten tarhoissa he puristavat oliiveista öljyä, janon piinaamina he polkevat viinikuurnan rypäleitä. ^12.Kaupungissa miehet valittavat, haavoittuneet huutavat apua, mutta Jumala ei rukousta kuule. ^13.Pimeyden miehet kapinoivat valoa vastaan. He eivät tunne valon teitä, valon polkuja he eivät kulje. ^14.Murhamies nousee ennen aamun valkenemista ja surmaa köyhän poloisen. Yön pimeydessä hän liikkuu kuin varas. ^15.Avionrikkoja odottaa illan hämärää, ajattelee: "Ei kukaan minua näe", mutta peittää vielä viitalla kasvonsa. ^16.Murtovaras tunkeutuu taloon yön pimeinä hetkinä, päivän hän pysyttelee tarkoin näkymättömissä. Valoa hän ei voi sietää. ^17.Heille kaikille yön tulo on kuin aamun koitto. Pimeyden kauhut eivät heitä pelota. ^18.Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie. Hänen peltoaan kohtaa kirous, enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa. ^19.Helteessä halkeillut maa nielee kevään vedet, tuonela sen, joka on tehnyt syntiä. ^20.Hänen oma äitinsä unohtaa hänet. Madot syövät hänet olemattomiin. Kukaan ei enää häntä muista. Kuin puu, niin vääryys murtuu. ^21.Hän kohteli pahoin lapsetonta, turvatonta naista, leskeä hän ei auttanut! ^22.Voimassaan Jumala tempaa pois mahtavatkin miehet. Kun hän nousee, ei kukaan ole turvassa. ^23.Hän suojelee heitä, antaa heidän uskoa, että he ovat turvassa, mutta hänen katseensa seuraa heidän askeliaan. ^24.Hetkeksi he nousevat korkealle, sitten heitä ei enää ole. He kyyristyvät, mutta pois heidät temmataan niin kuin kaikki temmataan. Kuin tähkäpäät heidät leikataan pois. ^25.Totisesti, näin on asia. Kuka osoittaa minut valehtelijaksi ja sanani vääriksi? ©