2. Samuelin kirja,
luku 21
2. Samuelin kirja,
luku 23

2. Samuelin kirja, luku 22


1. Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi: 2. "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani! 3. Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta! 4. 'Ylistetty olkoon Herra' - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun. 5. Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut. 6. Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. 7. Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa. 8. Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. 9. Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä. 10. Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla. 11. Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä. 12. Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet. 13. Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet. 14. Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua. 15. Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät. 16. Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta. 17. Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä. 18. Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät. 19. He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni. 20. Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun. 21. Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa. 22. Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen. 23. Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä. 24. Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista. 25. Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä. 26. Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton; 27. puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja. 28. Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät. 29. Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni. 30. Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin. 31. Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat. 32. Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme? 33. se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä, 34. tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni, 35. joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään. 36. Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi. 37. Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju. 38. Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun. 39. Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle. 40. Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni. 41. Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan. 42. He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa. 43. Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan. 44. Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua. 45. Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua. 46. Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa. 47. Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio, 48. Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle; 49. sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä. 50. Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta; 51. sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."

1. Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä, Daavid lauloi Herralle tämän laulun: 2. – Herra, sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. 3. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta. 4. Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan. 5. Kuoleman aallokko saartoi jo minut, turmion pyörteet minua kauhistivat, 6. tuonelan paulat vangitsivat minut, näin edessäni kuoleman ansat. 7. Silloin huusin hädässäni Herraa, minä kutsuin apuun Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni. 8. Maa tärisi ja järkkyi, taivaan pilarit vavahtelivat, hänen vihansa sai ne horjumaan. 9. Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaikennielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua. 10. Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla, 11. hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin. 12. Hän teki majakseen pimeyden, sateiden lähteen, raskaat pilvet. 13. Hänen loistonsa sytytti liekkiin hehkuvat hiilet. 14. Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua, 15. hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän sinkosi salamansa ja sai heidät kauhun valtaan. 16. Merten lähteet paljastuivat ja maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun Herra nuhteli merta, kun hänen raivonsa myrsky puhalsi sen yli. 17. Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä. 18. Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat. 19. He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra. 20. Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun. 21. Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat. 22. Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta. 23. Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, minä noudatan aina hänen lakejaan. 24. Olen ollut vilpitön hänen edessään ja varonut lankeamasta syntiin. 25. Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska olen puhdas hänen edessään. 26. Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan olet vilpitön, 27. puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan. 28. Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen sinä painat maahan. 29. Sinä, Herra, olet lamppuni. Sinä tuot pimeyteeni valon. 30. Sinun avullasi ryntään yli vallien, Jumalani avulla hyppään muurien yli. 31. Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa. 32. Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka turvamme, jollei Jumalamme? 33. Jumala on luja linnani. Hän tekee tieni suoraksi, 34. hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille. 35. Hän opettaa käteni sotimaan, käsivarteni jännittämään jousta. 36. Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun apusi vahvistaa minut, 37. sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju. 38. Minä ahdistan vihollisiani ja tuhoan heidät, palaan vasta kun heitä ei enää ole, 39. minä lyön heidät, eivätkä he enää nouse. He sortuvat jalkojeni alle. 40. Sinulta saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle. 41. Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun. 42. He huutavat, mutta kukaan ei heitä auta, he kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille. 43. Minä murskaan heidät maan tomuun, poljen ja tallaan heitä kuin katujen lokaa. 44. Sinä pelastit minut, kun kansani kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla. 45. Muukalaiset liehittelevät minua, he tottelevat jo ennen kuin käsken, 46. heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoistaan. 47. Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni! 48. Jumala kostaa puolestani ja alistaa kansat valtani alle, 49. hän pelastaa minut vihollisteni käsistä ja antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää. 50. Siksi kiitän sinua, Herra, kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi. 51. Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina. ©

 
2. Samuelin kirja,
luku 21
2. Samuelin kirja,
luku 23
 

Ota yhteyttäX