luku 17
luku 19
1. kuninkaiden kirja, luku 18
1. Pitkän ajan kuluttua, kolmantena vuotena, tuli Elialle tämä Herran sana: "Mene ja näyttäydy Ahabille, niin minä annan sateen maan päälle." 2. Niin Elia meni näyttäytymään Ahabille. Mutta Samariassa oli kova nälänhätä. 3. Ja Ahab kutsui Obadjan, joka oli palatsin päällikkönä. Mutta Obadja oli hyvin Herraa pelkääväinen mies; 4. niinpä Obadja oli silloin, kun Iisebel hävitti Herran profeetat, ottanut sata profeettaa ja piilottanut heidät luolaan, viisikymmentä kerrallaan, ja elättänyt heitä leivällä ja vedellä. 5. Ahab sanoi Obadjalle: "Kulje maa, kaikki vesilähteet ja kaikki purot. Kenties me löydämme ruohoa pitääksemme hevoset ja muulit hengissä, niin ettei meidän tarvitse hävittää elukoita." 6. Ja he jakoivat keskenään kuljettavansa maan. Ahab kulki toista tietä yksinänsä, ja Obadja kulki toista tietä yksinänsä. 7. Kun nyt Obadja oli matkalla, niin katso, Elia tuli häntä vastaan. Tuntiessaan tämän hän heittäytyi kasvoillensa ja sanoi: "Sinäkö se olet, herrani Elia?" 8. Tämä vastasi hänelle: "Minä. Mene ja sano herrallesi: 'Katso, Elia on täällä'." 9. Niin hän sanoi: "Mitä minä olen rikkonut, koska annat palvelijasi Ahabin käsiin, hänen surmattavakseen? 10. Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, ei ole sitä kansaa eikä sitä valtakuntaa, josta minun herrani ei olisi lähettänyt etsimään sinua, mutta kun on vastattu: 'Ei hän ole täällä', on hän vannottanut sillä valtakunnalla ja sillä kansalla valan, ettei sinua ole löydetty. 11. Ja nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä'. 12. Kun minä lähden pois luotasi, niin Herran Henki kuljettaa sinut, en tiedä minne, ja kun minä menen ilmoittamaan Ahabille eikä hän löydä sinua, niin hän tappaa minut. Ja kuitenkin palvelijasi on peljännyt Herraa nuoruudestaan asti. 13. Eikö herralleni ole kerrottu, mitä minä tein, kun Iisebel tappoi Herran profeetat: kuinka minä piilotin luolaan sata Herran profeettaa, viisikymmentä kerrallaan, ja elätin heitä leivällä ja vedellä? 14. Ja nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä', ja niin hän tappaa minut." 15. Mutta Elia sanoi: "Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä minä seison, minä näyttäydyn tänä päivänä hänelle." 16. Niin Obadja meni Ahabia vastaan ja ilmoitti hänelle tämän. Ahab meni silloin Eliaa vastaan. 17. Ja nähdessään Elian Ahab sanoi hänelle: "Siinäkö sinä olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen?" 18. Tämä vastasi: "En minä syökse Israelia onnettomuuteen, vaan sinä ja sinun isäsi suku, koska te hylkäätte Herran käskyt ja koska sinä seuraat baaleja. 19. Mutta lähetä nyt kokoamaan kaikki Israel minun luokseni Karmel-vuorelle, sekä neljäsataa viisikymmentä Baalin profeettaa ja neljäsataa Aseran profeettaa, jotka syövät Iisebelin pöydästä." 20. Niin Ahab lähetti sanan kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmel-vuorelle. 21. Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." Eikä kansa vastannut hänelle mitään. 22. Niin Elia sanoi kansalle: "Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä. 23. Antakaa meille kaksi mullikkaa, ja valitkoot he itselleen toisen mullikan, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt panko tulta; ja minä valmistan toisen mullikan ja asetan sen puiden päälle, mutta en pane tulta. 24. Sitten huutakaa te jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on Jumala." Kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Niin on hyvä." 25. Ja Elia sanoi Baalin profeetoille: "Valitkaa itsellenne toinen mullikka ja valmistakaa se ensin, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, mutta älkää panko tulta." 26. Niin he ottivat sen mullikan, jonka hän antoi heille, ja valmistivat sen. Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti, sanoen: "Baal, vastaa meille!" Mutta ei ääntä, ei vastausta! Ja he hyppelivät alttarin ääressä, joka oli tehty. 27. Puolipäivän aikana Elia pilkkasi heitä ja sanoi: "Huutakaa kovemmin; hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tahi hän on poistunut johonkin, tahi on matkalla; kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää." 28. Niin he huusivat vielä kovemmin ja viileksivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta. 29. Kun puolipäivä oli kulunut, joutuivat he hurmoksiin, aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa! 30. Niin Elia sanoi kaikelle kansalle: "Astukaa minun luokseni." Ja kaikki kansa astui hänen luoksensa. Niin hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. 31. Ja Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobin poikien sukukuntia, hänen, jolle oli tullut tämä Herran sana: "Israel on oleva sinun nimesi." 32. Ja hän rakensi kivistä alttarin Herran nimeen ja teki alttarin ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä. 33. Sitten hän latoi puut, paloitteli mullikan ja pani kappaleet puiden päälle. 34. Ja hän sanoi: "Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja vuodattakaa se polttouhrin ja puiden päälle." Ja hän sanoi: "Tehkää se toinen kerta." Ja he tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: "Tehkää se kolmas kerta." Ja he tekivät niin kolmannen kerran. 35. Niin vesi juoksi ympäri alttarin; ojankin hän täytti vedellä. 36. Ja kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, astui profeetta Elia esille ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän. 37. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin." 38. Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa. 39. Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: "Herra on Jumala! Herra on Jumala!" 40. Mutta Elia sanoi heille: "Ottakaa Baalin profeetat kiinni; älköön yksikään heistä pääskö pakoon." Ja he ottivat heidät kiinni. Ja Elia vei heidät Kiisonin purolle ja tappoi heidät siellä. 41. Ja Elia sanoi Ahabille: "Nouse, syö ja juo, sillä sateen kohina kuuluu." 42. Niin Ahab nousi syömään ja juomaan. Mutta Elia nousi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin. 43. Ja hän sanoi palvelijallensa: "Nouse ja katso merelle päin." Tämä nousi ja katsoi, mutta sanoi: "Ei näy mitään." Hän sanoi: "Mene takaisin." Näin seitsemän kertaa. 44. Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi: "Katso, pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, nousee merestä." Niin Elia sanoi: "Nouse ja sano Ahabille: 'Valjasta ja lähde alas, ettei sade sinua pidättäisi'." 45. Ja tuossa tuokiossa taivas kävi mustaksi pilvistä ja myrskytuulesta, ja tuli ankara sade. Mutta Ahab nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin. 46. Ja Herran käsi tuli Elian päälle, ja niin hän vyötti kupeensa ja juoksi Ahabin edellä Jisreeliin saakka.
1. Kului pitkä aika, yli kaksi vuotta. Sitten Elialle tuli tämä Herran sana: "Mene tapaamaan Ahabia. Sitten minä annan maalle sateen." 2. Elia lähti Ahabin luo. Samariassa oli kova nälänhätä. 3. Ahab kutsui puheilleen hovin päällikön Obadjan, joka oli harras Herran palvelija. 4. Silloin kun Isebel pyrki tuhoamaan Herran profeetat, Obadja oli pelastanut heistä sata. Hän oli piilottanut nämä kahteen luolaan, viisikymmentä kumpaankin, ja toimittanut heille ruokaa ja vettä. 5. Ahab sanoi Obadjalle: "Käy kaikilla lähteillä ja puroilla, mitä maassa on. Kenties vielä löytyy ruohoa, niin että voimme pitää hevoset ja muulit hengissä emmekä joudu lopettamaan niitä." 6. He jakoivat maan kahteen osaan. Ahab kulki toisen osan päästä päähän, Obadja toisen. 7. Kun Obadja oli tällä matkalla, Elia tuli häntä vastaan. Obadja tunsi profeetan. Hän heittäytyi kasvoilleen maahan ja sanoi: "Sinäkö se olet, herrani Elia?" 8. "Minä", vastasi Elia. "Mene sanomaan herrallesi, että olen täällä." 9. Obadja sanoi: "Mitä pahaa minä olen tehnyt, kun sinä lähetät minut surman suuhun Ahabin luo? 10. Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, ei ole sellaista kansaa eikä valtakuntaa, jonka alueelta herrani ei olisi kysellyt sinua. Ja kun hänelle on vastattu, ettet ole siellä, hän on aina pannut sen valtakunnan ja kansan vannomaan, ettei sinua ole löydetty. 11. Nyt sinä käsket minun mennä kertomaan herralleni, että olet täällä. 12. Kun lähden luotasi, Herran henki vie sinut ties minne, ja kun minä menen kertomaan sinusta Ahabille eikä hän sitten löydäkään sinua, hän tappaa minut. Kuitenkin minä, palvelijasi, olen nuoruudestani saakka ollut Herralle kuuliainen! 13. Etkö ole kuullut, mitä tein silloin, kun Isebel tappoi Herran profeetat? Minähän piilotin sata profeettaa kahteen luolaan, viisikymmentä kumpaankin, ja toimitin heille ruokaa ja vettä. 14. Nyt sinä käsket minun mennä kertomaan herralleni, että olet täällä. Hän tappaa minut!" 15. Mutta Elia vastasi: "Niin totta kuin Herra Sebaot elää, hän, jota minä palvelen: tänään minä kohtaan kuninkaani!" 16. Obadja meni Ahabin luo ja kertoi hänelle, missä Elia oli. Ahab lähti tapaamaan Eliaa. 17. Profeetan nähdessään Ahab kysyi häneltä: "Siinäkö sinä nyt olet, sinä, joka olet saattanut Israelin kurjuuteen?" 18. Elia vastasi hänelle: "En minä tuo kurjuutta Israeliin. Sitä tuotte sinä ja isäsi suku, kun olette lyöneet laimin Herran käskyt ja kun sinä olet kääntynyt Baalin palvelijaksi. 19. Lähetä nyt koko Israelin kansalle käsky kokoontua minun luokseni Karmelinvuorelle, ja kutsu sinne myös Baalin neljäsataaviisikymmentä profeettaa ja Astarten neljäsataa profeettaa, joita Isebel ruokkii pöydässään." 20. Ahab lähetti sanan kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmelinvuorelle. 21. Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: "Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!" Kansa ei vastannut hänelle mitään. 22. Elia sanoi silloin kansalle: "Minä yksin olen jäänyt jäljelle Herran profeetoista, kun taas Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä. 23. Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. 24. Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala." Väki huusi yhteen ääneen: "Hyvä!" 25. Elia sanoi Baalin profeetoille: "Valitkaa itsellenne sonneista toinen. Valmistakaa te ensin uhrinne, koska teitä on enemmän. Huutakaa jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta." 26. He ottivat sonnin ja valmistivat uhrin. Aamusta keskipäivään saakka he sitten kutsuivat Baalia huutaen: "Baal, Baal, vastaa meille!" Ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, vaikka he hyppivät paikalle rakennetun alttarin ympärillä. 27. Tuli keskipäivä, ja Elia pilkkasi heitä sanoen: "Huutakaa kovempaa! Onhan hän jumala, mutta hänellä taitaa olla kiireitä. Jospa hän on pistäytynyt tarpeilleen, vai olisiko hän matkoilla? Ehkä hän nukkuu ja herää kohta." 28. Profeetat huusivat vielä kovemmalla äänellä ja viiltelivät tapansa mukaan itseään miekoilla ja keihäillä, niin että olivat aivan veressä. 29. Puolenpäivän jälkeen he tulivat hurmoksiin ja olivat siinä tilassa ruokauhrin aikaan saakka. Mutta ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, mitään ei tapahtunut. 30. Silloin Elia sanoi kansalle: "Tulkaa tänne luokseni." Kaikki kerääntyivät hänen lähelleen. Elia korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. 31. Hän otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobista polveutuvia heimoja, hänestä, jolle oli tullut tämä Herran sana: "Sinun nimesi on oleva Israel." 32. Hän rakensi kivistä Herralle alttarin ja kaivoi sen ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä. 33. Sitten hän latoi puut alttarille, paloitteli sonnin ja pani palat puiden päälle. 34. Hän sanoi: "Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja valuttakaa vesi polttouhrin ja puiden päälle." Sitten hän sanoi: "Tehkää sama uudelleen." Näin tehtiin. Hän sanoi: "Tehkää se kolmannen kerran." Se tehtiin kolmannen kerran. 35. Vesi valui alttarin ympärille ja täytti ojankin. 36. Ruokauhrin aikaan profeetta Elia astui kansan eteen ja sanoi: "Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. 37. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!" 38. Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. 39. Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: "Herra on Jumala! Herra on Jumala!" 40. Elia sanoi heille: "Ottakaa kiinni Baalin profeetat, älkää päästäkö ainoatakaan pakoon!" Heidät otettiin kiinni, ja Elia vei heidät alas Kisoninpurolle ja surmasi heidät siellä. 41. Elia sanoi Ahabille: "Lähde nyt syömään ja juomaan, sateen kohina kuuluu jo." 42. Ahab meni aterioimaan. Mutta Elia nousi Karmelille, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin. 43. Hän sanoi palveluspojalleen: "Mene huipulle ja katso merelle päin." Poika meni ylös, katseli ja sanoi: "Ei näy mitään." Elia sanoi: "Mene takaisin." Näin hän teki seitsemän kertaa. 44. Seitsemännellä kerralla palveluspoika sanoi: "Nyt mereltä nousee pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen." Silloin Elia sanoi: "Mene sanomaan Ahabille, että hän valjastuttaisi hevosensa ja lähtisi heti, ettei sade ehdi estää matkantekoa." 45. Siinä samassa myrskypilvet synkensivät taivaan ja alkoi rankkasade. Ahab nousi vaunuihin ja lähti Jisreeliin. 46. Herran käsi tuli Elian päälle, ja hän kietoi viittansa liepeet vyötäisilleen ja juoksi Ahabin edellä koko matkan Jisreeliin saakka. ©
luku 17
luku 19
